Maltilla taivaaseen

Kun sattuneesta syystä suhaan eestaas Imatra-Lappeenranta-väliä, siellä väkisinkin tulee mieleen muutama ajatus aamuisin ja iltaisin. Tässäpä niistä muutamia.

1. Jos on kiire, olet jo myöhässä.
Nimittäin toisinaan siellä näkee ihmisiä, jotka uhallakin ajavat kelistä huolimatta aivan tolkutonta vauhtia. Itse pyrin ajamaan rajoituksen mukaan, joka siis on 100 kmh. Oikeaa kaistaa pääsee normaalisti tuota nopeutta ihan kivasti, paitsi jos eteen osuu rekka, jotka nekin rajoittimistaan huolimatta ajelevat lähes tuota nopeutta. Mittarini näyttää aika usein noin 104 tai enemmän, ja silti vasenta kaistaa suhahtaa ohi auto, jolla siis on kiire.

Muuten, aika usein niiden autojen merkki on BMW tai Audi. Hyvä, vittuunnuitte. Yleistän, sen myönnän, mutta miettikääpä miksi vittuunnuitte.

Toinen muuten, tiedän aika monta audikuskia ja kaikki ovat mielestäni täysiä mulkkuja. Yleistän, mutta valitettavasti omalla kohdallani tämä on totta.

2. Ohittaminen.
Autokoulussa legendaarinen Jaska Ijäs teroitti meille, että jos on pakko mennä ohi, niin kannattaa katsoa, että tilaa on. Eli älä mene ohi, jos et ole varma, ettet aiheuta ohitettavalle vaaratilannetta. Nyrkkisääntö oli, että palataan takaisin oikealle kaistalle kun ohitettavan molemmat etuvalot näkyy taustapeilistä, niin matkaa on riittävästi. Nyt kun meillä on tuo nelikaistainen tie tuossa Imatran ja Lappeen välissä, tilaa on ohittaa. Mikä helevetin pakko siis on ohituksen jälkeen sujauttaa takaisin sinne oikealle kaistalle heti ohituksen jälkeen niin, että heittää paskat sen ohitettavan silmille. Kun vasen kaista on vapaa, sitä on varaa ajella just vaikka koko matka. Mikään ei kiellä sitä, itse ajelin kiireissäni kerran koko matkan. Miksi sitten pitää törmätä siihen eteen heti kun ohi on päässyt. Mulkkuus on syy tähän, väitän minä. Viis veisataan siitä, miten muille käy, kunhan minä minä minä vaan pääsen eteenpäin.

Ja edelleen, audikuskit ja bemukuskit syyllistyy tähän usein. Toinen, mihin syyllistyvät, on ohittelu ja ohittelu, eli ohitetaan vasemmalla kaistalla, ajetaan takaisin oikealle kaistalle, vaikka näkee, että kohta pitää taas lähteä ohittamaan ja sama ralli jatkuu koko matkan. Vinkki: ajakaa sitten sitä vasenta kaistaa, jos ohitella pitää. Teillä on kuitenkin kiireempi kuin meillä oikean kaistan ajelijoilla, joten vauhdilla vaan sitten sitä vasenta kaistaa pitkin. Vaikka taivaaseen asti.

Ja ei, en ole kateellinen audeistanne tai bemuistanne. Omanikin on aika tykki jos haluan, mutta haluan kuolla muualla kuin liikenteessä.

3. Maltti
Oli autossa sitten mitkä tahansa ABS tai CBS tai CV tai mitä tahansa kuskilla tai autossa, satasen nopeudella ei tapahdu mitään muuta kuin se, että lähdetään kuin ns. markan munkki. Ja sopii vain toivoa, ettei käy huonosti kun lähdetään liikkeelle holtittomasti tilanteessa, missä auto ei ole enää hallittavissa. Olen miettinyt, että tuolla ei tarvita kuin yksi töhö, niin liikenne on tukkeessa jonnekin suuntaan. Ruuhka-aikaan samaan rysään voi rysähtää useampikin ihminen pyhän lehmänsä sisällä. Malttia, kukaan meistä ei ole korvaamaton, edes töissä.

Niitä korvaamattomia työn sankareita kannetaan monttuun joka lauantai. Ja jäljelle jääneet muistelevat, miten hieno ihminen hän olikaan.

Muistaisivat eläessänsä joskus, kaikki toisiamme, niin muistotilaisuuksiakaan ehkä ei tarvittaisi.

Eli ottakaa aikaa, varsinkin näin talvella. Ei tartte lueskella sitten otsikoita "kaipaamaan jäivät x lasta ja x lastenlasta" tai jotain vastaavaa.