maanantai 26. lokakuuta 2015

Maailmanlopun meininki

Jos ei televisiosta tule tositeeveeohjelmia, niin sitten katastrofielokuvia, joissa toinen toistaan pahempi katastrofi uhkaa ihmiskuntaa. Ja jos mahdollista, ne on höystetty natsikortilla, tavalla tai toisella.

Itse elin kylmän sodan aikana, ja pelkäsin. Atomisotaa. Tietysti, sitähän toitotti molemmat puolet tasapuolisesti, siis itä- ja länsiblokki. Onneksi atomisotaa ei ole käyty, toivottavasti ei koskaan käydä.

Se mikä näissä modernimmissa katastrofileffoissa on mielenkiintoista, on se, ettei nyt enää pelkät tornit liekehdi (saiko salaliittoteoriat ja salaliittolaiset ideansa elokuvasta "liekehtivä torni" hyökätä WTC:n torneihin...), vaan koko maailma läikkyy joko tulvan, jääkauden tai jonkun taudin kourissa kohti kuolemaa.

Minä, ja varmasti moni muukin, kaipaisin vastausta päättäjiltä pariin kysymykseen. Tai ei aivan ihan vaan muutamaan, mutta ainakin johonkin seuraavista. Mieluiten kaikkiin.
Kehitelläänkö biologisia aseita? Kuka? Ja missä? Ketä vastaan? Onko niitä vastaan rokote varattuna muille kuin sotilaille (tulee mielenkiintoinen maailma, jos noin 99 prosenttia sotilaista rokotetaan, ja sama prosenttimäärä on miehiä. Voi kyynel, sotilasnaisia käy sääliksi)?

Entä geenimuuntelu? Tähän asti EU on torpannut kaiken geenimuunnellun tuotannon alueellaan, ja myös ko. tuotteiden tuonnin tänne. Jenkit kovasti haluaisi kiellosta eroon. No,
Miksi (helppo vastata: rahaa, voittoja, rahaa...)? Ovatko tuotteet varmasti turvallisia? Kuka takaa sen, että ovat? Kenelle ne ovat turvallisia, kenelle mahdollisesti eivät?

Entäs politiikka sitten? Onko kaiken takana jokin suurempi salainen porukka, joka junailee kaikkea, meidän tietämättämme (on, mikäs sen porukan nimi olikaan, jonne suomalaisiakin päättäjiä on kutsuttu,Bilderberg-ryhmä )? Tuon porukan intresseistä tuskin kukaan saa selvää, ilman että menettää henkensä.

Hengen menetykestä muuten tuli mieleen eräs tv-ohjelma, missä mediatutkija totesi, vähän vahingossa, pienen rinnastuksen: SSS-hallitushan on murhaaja. Jos SS oli sitä sota-aikana, niin tämä porukka noudattaa samaa järjestelmää: tuottamattomat, jotka eivät siis ole töissä tai työllisty, joutavat roskakoriin. Ääneen ei ole sanottu sitä, että viedään montun reunalle ja ammutaan, mutta politiikkahan johtaa hissuksiin juuri tähän: nilltä joilla ei ole enää vähääkään, viedään sekin vähä, etteivät enää ole tuhlaamassa valtion varoja. Kummallista kyllä, koska elinaikaa pyritään pidentämään, mutta samalla se toisesta päästä viedään rahallisesti pois.

Muistutan tässä kaikkia ahneita paskiaisia, myös poliitikkoja, että siinä viimeisessä mekossa ei ole taskuja, eikä tarinan mukaan maallisella mammonalla päästä taivaaseen. Lohtu sinänsä niille, joilla ei mammonaa ole, että varmaan meillä on sitten helpompaa mennä sinne, oletettuun taivaaseen, kun ollaan jo tarpeeksi kiduttu elämän aikana.

lauantai 10. lokakuuta 2015

Greenrose Faire 10.10.15 Virta

Huh, huh.

Jos uskon, ja uskonhan minä, että viulisti Hanna sanoi tosissaan sen, että Greenrose Faire esiintyi ensimmäistä kertaa isossa salissa Imatralla, Kulttuuritalo Virran Karelia-salissa, niin hämmästellä täytyy.

Sen verran kova setti nimittäin oli. Heti alussa otettiin lava haltuun. Taustakuvaa ja taustalla soivaa irkkumusaa vasten piirtyi kuusi hahmoa. Ja sen jälkeen tehtiinkin bändin historiaa.

Nautin joka hetkestä. Olen aiemmin kuullut jotain vastaavaa, kun kuulin Blackmores Night -bändiä, jossa siis on vähän toimittu samoin, eli yhdistelty irkkuvaikutteita vähän rokahtavammin. Kiva todeta, että Greenrose Faire teki sen - miten sen nyt sanoisi - vähän paremmin.

Hämmästelin keikan ekapuolen sovituksia kanssakatsojille huikeiksi, mutta ei se siihen loppunut. Väliajan jälkeen musiikillinen matka jatkui ja yllätti kyllä kerta toisensa jälkeen.

Hämmästelin Tomin rumpusetin ääni-rytmi-kilinä ja kolinavalikoimaa. Jos mies vielä tekee biisejä, siinä on kyllä rumpali paikallaan. Jossain biisissä ihmettelin, että kuka soittaa toisen äänen huiluun, ja kas sieltä rumpusetin takaahan se ääni tuli. Entisenä rumpalina ei voi kuin ihailla, jopa irkkusoitin bodhran kumahteli hienosti, ja taustalaulukin toimi kuin - no, niin kuin pitääkin toimia.

Niilo oli sitten se toinen, joka huilua käytteli, ja soitti buzukia vimmatulla voimalla, vaikka vika encoressa plektrakin lensi kädestä, soitanta jatkui samalla vauhdilla kuin koko setin ajan. Ja laulantakin tältä herralta sujuu.

Jari oli bassonsa kanssa nöyrä puurtaja, mutta niin tarkasti, että hänet melkein unohti, kunnes mies otti rokkiasenteen ja näytti bassoaan, kuin joku kitaristi konsanaan. Muutenkin koko köörin keskinäiset viestittelyt ja vinkkailut ja temput toimivat.

Ja sitten ne naiset! Hanna on huikea viulisti. Pelkäsin jossain vaiheessa (oikeasti en pelännyt, ei ne niin helposti katkea kuin Alexander Rybakilla) että jouhet menee jousesta. Ei mennyt, vaan tiukkaa soolosoitantaa riitti, ja myös sitä tiimin mukana soittamista.

Salla, vokalisti. Ei tarvinnut miettiä, saako sanoista selvää. Kuulosti ihan natiivienglantilaiselta, vaikka Tampereelta ilmeisesti onkin. Ja sitten, tulkinta. Oli herkkää, ja sitten niin voimallista, että hämmästytti, miten tuon kokoisesta ihmisestä lähtee moinen ääni.

Yksi jäsen on mainitsematta. Koskettimia käytellyt Petri. Soitannassa ei ole mitään moittimista, ja vielä vähemmän showssa mitä herra kiipparien takana piti. Ihan samoin kuin hänellä, koko bändillä näytti olevan todella hauskaa lavalla. Niin, ja mikä oli se mystinen kosketinsoitin, mitä hän välillä käytti? Siihen nimittäin piti pumpata toisella kädellä ilmaa palkeilla, jotta ääntä tuli ilmoille.

Niin, ja Petri, voisit väläyttää sen loistavan, valloittavan hymyn vähän useammin.

Enkä nyt unohda kyllä teknikkojakaan (nimiä en muista, sori). Mutta valoshow oli aika hieno. Tuki musiikkia juuri kuten piti. Ja en tiedä mitä ääniteknikko on tehnyt salin akustiikalle, mutta mikään ei tökännyt. Istuin toki sen verran edessä, että kuulin jopa taustalaulajien äänen penkilleni ilman vahvistusta, jopa kosketinsoittajan. Ei liian kovaa, vaan sopivasti. Kerrankin näin! Pelotti vähän, että mitenkä rokkimeininki soi tuossa salissa, missä jälkikaiku on pahimmillaan 1,3 sekuntia. Mutta, toimi!

Nyt tulee sitten se miinus: imatralaiset. Meitä oli sen verran vähän, että melkein hävetti. Nimittäin, ennustaminen on vaikeaa, etenkin tulevaisuuden, mutta minä ennustan, että jos tämä bändi ei vielä ole kova sana, jonkun ajan päästä takuulla on!

Pankaapa merkille tämä bändi. Oli ensimmäinen kerta kun näin heidät livenä, mutta ei takuulla viimeinen.

perjantai 9. lokakuuta 2015

Kalakin tuntee kipua? Entä hyönteiset? Entä kasvit?

Tämä keskustelu sai alkunsa seuraavasta Hesarin artikkelista: nyt.fi/a1305991478553
missä jollakin on näköjään ollut aikaa tutkia asiaa, ja käyttää siis siihen rahaa...
 
Eka ajatus oli: jaaha, nyt ei sitten voi syödä edes kalaa.
 
No, en minäkään ymmärrä catch and release -kalastusta. Minä kalastan syödäkseni kalaa, en siksi, että se olisi kivaa ajanvietettä. Siinäkin lajissa kyllä hakasettomat koukut olisivat kova sana, jos tuota välttämättä haluaa harrastaa. Mutta, tämä artikkeli herätti erään ystäväni sivulla melkoisen kommentoinnnin.
 
Joku jopa kommentoi, ettei halua ajaa nurmikkoa, koska miettii miten monta hyönteistä siellä kuolee, heinäsirkoista lähtien. Näkemäni perusteella, sirkat muuten väistävät tehokkaasti leikkurin... Mutta mitäs jos meillä olisi kulkusirkkoja täällä Suomessa, jotka söisivät kaiken tieltään. Kumartaisiko tämä sirkkoja suojeleva ihminen sitten näitä hyönteisiä? Hyönteisiä muuten on niin paljon, että niiden yhteenlaskettu, arvioitu, massa ylittää ihmisten massan kolminkertaisesti (muistaakseni), joten "ne jyrää meitin" jo muutenkin.
 
Mainitsin sitten joskus lapsena kuulleeni tarinan, missä joku tiedemies keksii mittarin, millä voi kuulla, voiko joku kasvi tai puu huonosti. Kuunteli aikansa kotitalonsa pihalla puidensa huokailuja, kunnes joutui sulkemaan koneensa, sillä kuulokkeista kuului hirveää kiljuntaa. Naapuri ajoi ruohoa. Että, eihän tässä nyt enää raaski syödä vihanneksiakaan, saati muuta elävää. Täytyy varmaan alkaa syödä heinää, se kun on jo kuollutta.
 
Seuraava on suora lainaus kyseisestä keskustelusta, joten toivottavasti ei mene ihan sekaisin tämä keskustelun jatkumo. Oma kommenttini siis: "Meinasin jo lopettaa kommentoinnin, mutta menköön, ja olkoon rakentavassa hengessä tämä: tiedättehän sanonnan "kuin peura (tai jänis) auton valoissa". Ne vaan jähmettyy. Hirvi ei. Muttei se peruutakaan, joten ohjeena on ajaa hännän puolelta ohi. Onneksi eläimiäkin varten on tehty viherkäytäviä jne. joita pitkin pääsee autobaanan yli tai ali. Mutta, kokkina aiheutan nyt varmasti inhoreaktion: keskimäärin kuluttaja syö vuoden aikana erinäisen määrän eri hyönteisiä hengiltä tietämättään. Samoin tekee se lehmä, jonka maitoa juomme, tai se hevonen jolla ratsastaa.
Äärihindut heitin siksi, että ne tosiaan väistelee kaikkea elävää, enkä minäkään tahallaan minkään päälle astu, jos voin vältellä. Kämpässäni asustaa hämähäkki (kuten viime vuonnakin) ja annan sen touhuta ihan rauhassa, hän ei häiritse minua, enkä minä häntä. Pyydystääpähän lentävät pois nurkista. Emme tappele samasta ruuasta, joten jos olisi kyseessä hiiri, nakki napsuisi kyllä. Työkaveri sai sätkyn alkukesästä kun työpaikalla pörräsi todella ISO kimalainen sisällä ikkunassa. Meinasi huitasta hengiltä, mutta minä häntä rauhoittelin, että anna olla, vien sen ulos, että tulee pölyttäjiä lisää."
Mutta, siis, tolkku kaikessa. Arvo Ylpön sanoin: kohtuus kaikessa. Huom. Tämä neuvo kattaa mielestäni kaikki elämänalueet, ja on ihan yhtä pätevä neuvo kuin kristinuskon rakkauden kaksoiskäsky. Ugh. Olen puhunut.

torstai 1. lokakuuta 2015

Murteellista...

Törmäsin mielenkiintoiseen sanaan: öitsimässä. Siis, öitsiminen. Selitys oli se, että olla ns. yökylässä. En tiedä miltä murrealueelta tuo sanonta on kotoisin, sanoja on kuitenkin Turun suunnalta.

Itse käyttäisin sanaa "oljamissa". Luulisin, että tuo on karjalaisehko lausahdus. Oljami kuitenkin käsittääkseni kestää hiukan pitemmän ajan kuin tuo "öitsintä".

Mitenkä on, onko kukaan törmännyt sanoihin aiemmin. Entä, oletteko törmänneet tähän: otetaan jotain völjyyn (täällä päin). Eräässä näytelmässä oli repliikkinä "tuuk sä föli", joten asiayhteyskin lienee tuttu.

Kertokaapa mielipiteitänne.