tiistai 15. joulukuuta 2015

Jatkuvan kasvun utopia

Saattaa olla, että olen vihjannut tähän aiheeseen aiemminkin, mutta tulkoon se nyt vähän tarkemmin käsiteltyä näin yön tunteina. Siis: jatkuvaan kasvuun perustuva talousteoria.

Luulisin, että länsimainen teokratia keskittyy jatkuvan kasvun utopistiseen ajatustapaan. Eli, jatkuvasti tuotanto kasvaa, kulutus kasvaa. kaikki jatkuu nousujohteisena.

Minäpä esitän toisen vaihtoehdon: entä jos, enää jatkuva kasvu ei olekaan enää mahdollista. Entä, jos ollaan tultu tilanteeseen, että jatkuva kasvu ei ole mahdollista. Että jatkuvien voittojen tahkoaminen suuryrityksillä ei olekaan mahdollista? Että hintojen jatkuva nosto ei ole mahdollista? Jatkuvien osinkojen maksimointi ei olekaan enää totta?

Siinäpä onkin teknokraateille pulma. Enää ei voisikaan tahkota kaikille omistajille isoja voittoja. Mitä, jos maailma onkin vaan pysähtynyt tilaan, jossa kasvu ei ole mahdollista, ja joudutaan jakamiseen. Jaetaan sitä, mitä on jo olemassa.

Pitkälti tällä periaatteella toimivat ns. kehittyvät maat. Jos ei ole mistä lisätä, on pakko jakaa sitä mitä on. Väitän, että Suomessakin alkaa pikkuhiljaa olla se tilanne. Työpaikkoja ei kehity (ellei aleta keksiä ikiliikkujaa Nokian tilalle), maatalous on miltei pakkotilanteessa: ei kannata (liian halpaa tuontia, mikä sekään ei iänkaiken tule kestämään), maailmassa syödään liikaa lihaa (siihen nähden, mihin sen tuotanto voi kasvaa). Mitä jos tämä nyt sitten pysähtyykin?

Onko se katastrofi? Ei ole. Jos opitaan, että ahneella on loppunsa. Se paskainen.

On pakko oppia jakamaan. Tähän ei vähiten vaikuta pakolaiskriisi. Pakko sanelee lopulta sen, mitä voidaan ja pystytään tekemään.

Toivoisin, kun kerran Pariisissa päätettiin, että ilmasto ei saa lämmetä, että ihmiset alkaisivat tajuta, ettei jatkuva kasvu vaan yksinkertaisesti toimi. Nyt on aika keksiä, miten tällä hetkellä oleva ihmismassa alkaisi jakaa sen, mitä on olemassa. Maapallon riisto ei sitä tee mahdolliseksi. Meitä on tämän pallon kestokyvyn ylittävän rajan olevia ihmisiä jo ihan tarpeeksi.

Kaiken huippu, mistä meinasin riemastua, oli tämä "yksiteko"-kampanja. Tee edes yksi teko maapallon hyväksi. Keksin heti yhden: älä lisäänny! Kuinkas moni itsekkäästi ajatteleva päättäisi noin? Ei kukaan, koska "vanhemmat vaatii, suku vaatii, tapa vaatii, uskonto sanoo" jne. LOPETTAKAA! Ihmisiä on liikaa. Maailma on sairas, hullu, ja hullummaksi tulee.

Pessimisti toivoo, että iskisi jälleen Espanjankuume. Tai helvetin iso sota. Ylikansoituksesta pääsisi kerralla.

Miettikääpä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti