perjantai 9. lokakuuta 2015

Kalakin tuntee kipua? Entä hyönteiset? Entä kasvit?

Tämä keskustelu sai alkunsa seuraavasta Hesarin artikkelista: nyt.fi/a1305991478553
missä jollakin on näköjään ollut aikaa tutkia asiaa, ja käyttää siis siihen rahaa...
 
Eka ajatus oli: jaaha, nyt ei sitten voi syödä edes kalaa.
 
No, en minäkään ymmärrä catch and release -kalastusta. Minä kalastan syödäkseni kalaa, en siksi, että se olisi kivaa ajanvietettä. Siinäkin lajissa kyllä hakasettomat koukut olisivat kova sana, jos tuota välttämättä haluaa harrastaa. Mutta, tämä artikkeli herätti erään ystäväni sivulla melkoisen kommentoinnnin.
 
Joku jopa kommentoi, ettei halua ajaa nurmikkoa, koska miettii miten monta hyönteistä siellä kuolee, heinäsirkoista lähtien. Näkemäni perusteella, sirkat muuten väistävät tehokkaasti leikkurin... Mutta mitäs jos meillä olisi kulkusirkkoja täällä Suomessa, jotka söisivät kaiken tieltään. Kumartaisiko tämä sirkkoja suojeleva ihminen sitten näitä hyönteisiä? Hyönteisiä muuten on niin paljon, että niiden yhteenlaskettu, arvioitu, massa ylittää ihmisten massan kolminkertaisesti (muistaakseni), joten "ne jyrää meitin" jo muutenkin.
 
Mainitsin sitten joskus lapsena kuulleeni tarinan, missä joku tiedemies keksii mittarin, millä voi kuulla, voiko joku kasvi tai puu huonosti. Kuunteli aikansa kotitalonsa pihalla puidensa huokailuja, kunnes joutui sulkemaan koneensa, sillä kuulokkeista kuului hirveää kiljuntaa. Naapuri ajoi ruohoa. Että, eihän tässä nyt enää raaski syödä vihanneksiakaan, saati muuta elävää. Täytyy varmaan alkaa syödä heinää, se kun on jo kuollutta.
 
Seuraava on suora lainaus kyseisestä keskustelusta, joten toivottavasti ei mene ihan sekaisin tämä keskustelun jatkumo. Oma kommenttini siis: "Meinasin jo lopettaa kommentoinnin, mutta menköön, ja olkoon rakentavassa hengessä tämä: tiedättehän sanonnan "kuin peura (tai jänis) auton valoissa". Ne vaan jähmettyy. Hirvi ei. Muttei se peruutakaan, joten ohjeena on ajaa hännän puolelta ohi. Onneksi eläimiäkin varten on tehty viherkäytäviä jne. joita pitkin pääsee autobaanan yli tai ali. Mutta, kokkina aiheutan nyt varmasti inhoreaktion: keskimäärin kuluttaja syö vuoden aikana erinäisen määrän eri hyönteisiä hengiltä tietämättään. Samoin tekee se lehmä, jonka maitoa juomme, tai se hevonen jolla ratsastaa.
Äärihindut heitin siksi, että ne tosiaan väistelee kaikkea elävää, enkä minäkään tahallaan minkään päälle astu, jos voin vältellä. Kämpässäni asustaa hämähäkki (kuten viime vuonnakin) ja annan sen touhuta ihan rauhassa, hän ei häiritse minua, enkä minä häntä. Pyydystääpähän lentävät pois nurkista. Emme tappele samasta ruuasta, joten jos olisi kyseessä hiiri, nakki napsuisi kyllä. Työkaveri sai sätkyn alkukesästä kun työpaikalla pörräsi todella ISO kimalainen sisällä ikkunassa. Meinasi huitasta hengiltä, mutta minä häntä rauhoittelin, että anna olla, vien sen ulos, että tulee pölyttäjiä lisää."
Mutta, siis, tolkku kaikessa. Arvo Ylpön sanoin: kohtuus kaikessa. Huom. Tämä neuvo kattaa mielestäni kaikki elämänalueet, ja on ihan yhtä pätevä neuvo kuin kristinuskon rakkauden kaksoiskäsky. Ugh. Olen puhunut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti